Hoi An

Vanhassa silkkisatamakaupungissa Hoi Anissa olimme 4 paivaa ja tanaan jatkoimme matkaa Hueen, joka on Vietnamin vanha keisarillinen paakaupunki.

Unescon maailmanperintokohteisiin kuuluu Hoi Anin vanhankaupunki, joka poikkeaa taydellisesti muista kaupungeista, joissa olemme olleet taalla Vietnamissa. Ranskalaisuus nakyy melkein kaikessa ja rakennukset ovat poikkeuksetta vanhassakaupungissa vaaleankeltaisia kaksikerroksisia kivitaloja, joita koristavat valkeat koristeet. Vanhassakaupungissa on pieniä taidegallerioita ja -pajoja, jossa voi ihailla perinteisia kadentaitoja. Kaupungissa on myos satoja raataleita, ja jotka tekevat vuorokaudessa mita upeimpia vaatteita upeista kankaista. Itse tyydyin backpackerille tuiki tarkeaan vaatekappaleeseen eli teetin katkolahjehousut parilla katkolla ja gekko-brodeerauksella. Hinnaksi housuille tuli 14 USD.


Ranskalaisuudesta kertoo myos loistavaa leipomokulttuuri rapeine patonkeineen ja suussa sulavine leivoksineen. Ja kahvi Vietnamissa on tahan astisen Aasian matkailun parasta. Kahvi tuodaan poytaan suodattimen kanssa, ja makeutta seka pehmeytta kahviin saa condension milkista eli sailykemaidosta, joka on paksua vaniljakastikeen tapaista maitoa.

Kaupungista pienen matkan paassa sijaitsee maailmankuulu China Beach, jonka me tunnemme samannimisesta televisiosarjasta ja monista elokuvista. Ranta oli kaydessamme taysin autio, lukuunottamatta kalastajien koriveneita ja paria surffaria.


Teimme myos retken kuuluisille "kivikasoille", joita talla matkalla on tarkoitus katsella viela myohemminkin Kambodzhan Angkorissa ja Thaimaan Ayutthayssa. Torneistaan kuulu My Son -pyhatto oli sailynyt hyvin, mutta suurinosa oli saanut siipeensa amerikkalaisten pommituksissa Vietnamin sodan aikana. Hoi Anin ymparisto on myos kuuluisa jylhasta Ngu Hanh Son -marmorivuoriryppaasta luolineen, jossa myos kavimme.


Bussin ikkunasta katsottuna maa nayttaa hyvin vihrealta lukuisine riisipeltoineen. Vietnamissa saadaankin 3-4 riisisatoa vuodessa alueesta riippuen. Vaikka riisia tuotetaan runsaasti, ovat menetelmat seka tyokalut varsin "perinteisia". Kuvan mieskin korjaa satoa kasisirpilla.


Nettiyhteydet ovat edelleenkin huonot seka hitaat eli kirjoittelemme aina, kun siihen on mahdollisuus ja kuvia lataamme, kun se on mahdollista. Blogia emme itse paase ollenkaan lukemaan (LIIAN HITAAT YHTEYDET!!),mutta onneksi paivitys viela pelaa. Blogiin laitetut kommentit tulevat meille sahkopostiin, niin kirjoitelkaa vaan lisaa.