Vientiane, Laos

Mekongin rannalla oleva Vientiane on Laosin paakaupunki, jossa on vain 150 000 asukasta, mika tuntui todella rauhalliselta Hanoin miljoonakaupungin jalkeen. Laosihan on kaakkois-Aasian vahiten asutettu maa ja asukkaita koko maassakaan ei ole kuin n. 6 miljoonaa.

Elama Vientianessa on varsin rauhallista, vaikka on kysymyksessa rajakaupungista. Rantakadulla seistessa nakyy suoraan Thaimaan puolelle ja maita erottaakin vain Mekong-joki. Joessa on matala hiekkasarkka Don Chan, joka on paikallisten suuressa suosiossa iltaisin. He pelaavat siella lento- ja jalkapalloa, kavelevat ja ihailevat auringonlaskua ja viettavat aikaa nuotioiden aarella.

Moni lansimaalainen valttamatta ei tieda (ei mekaan tiedetty aiemmin), etta Laos oli vuosina 1964-1973 maailman pommitetuin alue asukasta kohden sodankaynnin historiassa. Alueelle on pudotettu 1.9 miljoonaa tonnia rajahteita, joka tekee keskimaarin yksi lentokoneellinen pommeja, joka kahdeksas minuuttia, 24 tuntia paivassa, yhdeksan vuoden ajan. Tama maksoi amerikkalaisille veronmaksajille 2 milj. USD/paiva.


Ranskalaisten vaikutukset nakyivat myos Vientianessa, kuten koko entisen Ranskan Indokiinan alueella. Parasta tasta on kuitenkin leipomot, ranskalainen keittio seka rakennustaide. Laosilainen keittio ei kylla kalpene ranskalaisen rinnalla ja Beer Lao on erittain hyvaa.

Vientianeenkin on rakennettu paikallinen riemukaari Patuxai. Patuxai on rakennettu 60-luvulla amerikkailaisten lahjoittamasta betonista, joka oli tarkoitus kayttaa uuden lentokentan rakentamiseen. Kavimme Patuxain katolla katselemassa maisemia ja ottamassa muutaman kuvan.



Kavimme myos katsomassa That Damia, joka on Vientianen yksi vanhimmista budhalaisista muistomerkeista. Matkalla kavimme Talat Sao markkinoilla, mutta onneksi mukaan ei tarttunut mitaan.


Eilen oli tarkoitus katsella muutama temppeli ja kayda Wat Sok Pa Luang temppelilla hieronnassa ja yrttisaunassa, mutta suunnitelmat muuttuivat heti aamusta. Jarmo tunsi itsensa aamulla huonovointiseksi ja jalat olivat voimattomat. Epailimme nestehukkaa tai lampohalvausta, ja kavimmekin katsomassa oireita netista. Ehka se oli kuitenkin vain nestetasapaino- ja suolaongelma, joka johtuu kuumuudesta. Onneksi oireet menivat ohi "nestetankkauksella" ja levolla, eika tarvinnut lahtea laakariin, koska terveydenhuolto ei ole taalla Laosissa mitaan lansimaista tasoa. Ja hierontaan ja saunaan paasemme viela paluumatkallakin.

Talla kertaa asuimme Mali Namphu Guesthousessa, joka on aivan Nam Phun aukion reunalla keskella Vientianea. Guesthousen alkoasu ei kadullepain nayttanyt mitenkaan erikoiselta, mutta kaunis sisapiha yllatti positiivisesti. Kahden hengen huoneen aamiaisella sai 15 USD/yo. Aamiaiseksi tarjottiin Subway tyylisia taytettyja patonkeja,teeta ja hedelmia. Hyva valinta, jos on tannepain tulossa.

Tanaan jatkoimme matkaa bussilla 4 tuntia Vang Viengiin, joka vaikuttaa ensinakemalta hyvin samankokoiselta kuin Pai pohjois-Thaimaassa, eli pienelta! Taalla on kuiten muutama nakemisen arvoinen luolasto seka tietenkin "tubing" mahdollisuus, jota tullaan varmaan kokeilemaan.