Penang, Malesia

Matka on jatkunut Chiang Raista Chiang Main ja Bangkokin kautta Penangin saarelle Malesiaan. Matkaan on mahtunut monenlaisia kulkuneuvoja; VIP bussi, juna ja halpalentoyhtio AirAsia.

Malesia on uusi tuttavuus Minnalle, mutta Jarmo on lomaillut taalla vuonna 1991. Jarmon mielesta paikka on muuttunut aika paljon viime visiitista. Tukikohdaksemme valitsimme Batu Ferringhin kylan, missa on parhaimmat rannat. Majoitusta oli vahan vaikea saada, koska paikalliset olivat tulleet sankoin joukoin Kiinalaista uutta vuotta viettamaan. Eilen saimmekin Ali's guesthousesta huoneen tuulettimella ja ilman omaa kylpyhuonetta ja wc:ta. Tanaan saimme vaihdettua kuitenkin ilmastoituun, omalla kylpyhuoneella ja WC:lla olevan huoneen. Taalla meilla on tarkoitus olla viela 6 yota ennenkuin jatkamme matkaa manner-Malesiaan.

Tanaan on ollut rantapaiva, kuten myos huomennakin. Pohjois-Thaimaan kylmien aamujen ja oiden jalkeen taalla tuntuu tosi mukavan lampimalta myos illalla. Jossain vaiheessa kiertelemme saarta paikallisbussilla, kaymme saaren paakaupungissa Georgetownissa ja mahdollisti myos naapurisaarella Langkawilla. Ja liitovarjoakin on varmaan jonain paivana kokeiltava.

Myanmar ja Kultainen kolmio

Eilen retkeiltiin sitten omatoimisesti eli otettiin paikallisbussi Mai Saihin ja sielta lavataksilla rajalle. Meno Myanmariin (ent. Burma) Tachileikin kaupunkiin hoitui hyvin sujuvasti. Leimat passiin ja ulos Thaimaasta ja 250 bathilla (n. 5 euroa) paivaviisumi Myanmariin. Vahan arvelutti jattaa passi Myanmarin raja-asemalle tullimiesten hoiviin, mutta sinne oli jatettava jos aikoi maahan. Meininki raja-alueella oli vahan kuin Tornio Haaparanta akselilla. Thaimaalaisia ja myanmarilaisia meni edestakaisin rajan molemmin puolin.

Heti rajalta alkoivat isot markkina-alueet, joita sitten riitti. Tachileikissa oli vahan edullisempaa kuin Thaimaan puolella, ja thaimaalaiset tekivatkin paljon ostoksia kaupungissa. Siella myytiin lahinna Kiinasta tuotuja tavaroita eli vaatteita, laukkuja, kenkija, piraatti cd/dvd/mp3-levyja, kodintarvikkeita ja elintarvikkeita.

Rakennuksissa oli vahan ranskalaista vaikutusta, mutta suurin osa oli erittain huonossa kunnossa. Ihmiset nayttivat intialaisilta ja muslimejakin nakyi Thaimaata enemman.

Palatessa meidan passit odottivat leimattuina Myanmarin rajalla, ja oli aika siirtya Thaimaan tulliin. Jonot Thaimaan tullissa muistuttivat takavuosien Tallinnan sataman jonoja. Jonottelimme muiden turistien kanssa toista tuntia, kun thaimaalaiset kavelivat olitsemme omaa kaistaansa. Nyt saimme passeihimme uudet 30 vrk viisumit Thaimaaseen, mutta taidamme kuitenkin maanantaina siirtya Malesiaan, koska lentoliput on jo ostettu.


Mai Saista menimme lavataksilla Kultaisen kolmion alueelle. Joen rannasta nakyy kolme valtiota: Myanmar, Thaimaa ja Laos. Innokkaat venekuskit olisivat vieneet meita ajelulle joelle, mutta jatimme sen talla kertaa valiin. Alue on mitattoman pieni ja taynna paivamatkalaisia turistibusseineen. Alueeella on lisaksi yksi erikoinen temppeli, ravintoloita ja myyntikojuja turistikraasineen. Oopium museo olisi meita kiinnostanut, mutta se oli 3 km paassa ja julkistaliikennetta ei ollut. Joen rannalla tapasimme pari pienta "munkeroa", joista kuva alla. Pojilla oli hauskaa, kun nakivat oman kuvansa kameran naytolta.


Tasta paikallisliikenteen puuttumisesta meille meinasi muodostua ongelma, koska oli paastava 8 km paahan Chiang Chaeniin, mista Chaing Rain bussit lahtivat. Onneksi eras pikkubussiyrittaja heitti meidat kaupunkiin (ylihintaan!!), etta paasimme jatkamaan matkaamme.

Tanaan meilla on "vapaapaiva" eli emme tee mitaan erikoista. Paivitellaan tata blogia, laitetaan muutamat kortit tietokoneettomille sukulaisille ja pakataan tavaroita, koska huomenna matkaamme taas taalta Chiang Main kautta Bangkokiin.

Chiang Rai

Tulimme eilen tanne Chiang Raihin, joka on Rovaniemen kokoinen kaupunki n. 70 km Myanmarin rajalta. Paista matkasimme pikkubussilla takaisin Chiang Maihin, josta vaihdoimme valtiolliseen VIP-bussiin. Bussi oli todellakin VIP, koska penkkeja (tai oikeastaan nojatuoleja jalkatuella) oli vain 24 ja hintaan kuului vedet ja leivat. Matkan aikana naytettiin Star Trekin uusin elokuva, ja sita ei ollut edes dubattu thaiksi.

Taalta loysimme majapaikankin yllattavan helposti ydinkeskustasta. Jarmo valitsi Boonbundan gueshousesta paritalon puolikkaan, jossa meilla on ison makuuhuoneen lisaksi oleskelutila, kodinhoitohuone seka valtava kylpyhuone. Ja tama kaikki kustantaa vain 500 bath/yo. Jarmo pyytaa mainitsemaan, etta olekselutilassa on jaakaappi ja TV 74:lla kanavalla.

Tanaan olemme kierreelleet kaupunkia ja kayneet vuoristoheimolais-museossa. Huomenna lahdemme bussilla aivan rajan tuntumaan Mae Sainiin ja Kultaisen kolmion alueelle.

Viela taytyy kirjoitella muutama sana Paista. Teimme siella paivaretken ymparistoon, joka oli yllattavan mielen kiintoinen. Retken jarjesti pieni "matkatoimisto" Twin's travel eli tytar Noi toimi oppaana ja isa kuljettajana. Matkaa teimme perheen pienella lava-autolla. Perhe omisti Noi's elephant campin, jossa on yksi norsu. Talla norsulla he tekevat elefanttiratsastuksia ymparistoon. Perheella on toiveissa hankkia myos norsulle kaveri, mutta se on kallis hankinta n. 300 000 bath (6400 euroa). No me emme ratsastaneet norsulla, koska Jarmo on jo ajokortin suorittanut, mutta kavimme Pain kanjonilla, kuumillalahteilla, vesiputouksella, parissa vuoristokylassa ja temppelissa. Vesiputoksella hurjimmat laskivat putousta alas, mutta se naytti liian vaaralliselta meille!!

Illalla kavimme testaamassa suomalaisen rakentaman saunan Nice Life. Jarmo kavi avustamassa henkilokuntaa polttopuiden laitossa, koska lammitys ei nayttanyt olevan paikallisilla hallussa. Sauna naytti ihan suomalaiselta ja hyvat yrttiloylyt sielta saikin. Talla saunassa kaynnilla toivoimme, etta pysyisimme seuraavana yona vahan lampimampana.
Saunan eteinen, missa tulipesa sijaitsi
Vesialtaat, missa voi vilvoitella saunan jalkeen

Pai

Chiang Maista on siirrytty tanne Paihin, joka on Sotkamon kokoinen kyla 137 km Chiang Maista. Kyla sijaitsee 1300 m korkeudessa eli paivisin taalla on erittain kuuma ja iltaisin ja yosin KYLMA! Kyla koostuu lahinna kahdesta kadusta, jonka varrella guesthouset, ravintolat, kaupat ja internetkahvilat sijaitsee. Kyla nayttaa olevan suosittu "elamantapahippien" keskuudessa. Eli naita jo 40 vuotta tayttaneita rastatukkia yms. nakee taalla paljon, ja en tarkoita talla Jarmoa! Ja riittaahan taalla myos meita backpackeitakin.

Eilen, kun saavuimme tanne iltapaivan helteeseen, emme oikein jaksaneet panostaa guesthousen etsintaan eli otimme budjetillemme suhteeellisen hinnakkaan majoituksen Rim Pai cottegesta. Cottagemme oli hieno tiikkipuinen talo Pai-joen rannalla. Puutarha oli upea ja huoneet olivat hienot. Ainoana miinuspuolena voisi pitaa helmikanoja, jotka alkoivat kaakattamaan klo 5 aamulla.

Illat ja yot ovat taalla todella kylmat, mihin emme olleet viela muualla Thaimaasa tottuneet. Illalla pukeuduimme pitkahihaisiin paitoihin seka pitkiin housuihin ja fleecetakit sai viela hakea paalle, etta tarkeni. Yollakin oli turvauduttava pitkahihaiseen puseroon seka sukkiin. Kun menimme aamiaiselle puutarhaan naytti mittari klo 9 aikaan vain 12.5 astetta. Suomessakin nayttaa olevan aika vilpoiset kelit!!

Tanaan vaihdoimme loppuajaksi toiseen guesthouseen, joka maksoi vain 250 bath/yo. Talla rahalla saa talon, jossa on lammin vesi ja oma kylpyhuone. Lisaksi tuli viela terassikin, jossa voi lueskella ja istuskella iltapaivalla. Saa nahda kuinka kylma on huoneessa yolla.

Taalla ei ole kovin paljon tekemista, jos ei lahde 1-5 paivan trekkingille lahiymparistoon. Me menemme huomenna paivaretkelle kuumillelahteille, luolaan, pariin temppeliin ja vuoristoheimon kylaan.

Doi Inthanon ja vahan muutakin

Tiistaina tehtiin retki Thaimaan korkeimmalle vuorelle ja kansallispuistoon. Doi Inthanon on 2695 metria korkea, ja lampoa oli huipulla vain 12 astetta. Meilla oli onneksi fleecetakit mukana, mutta ruotsalaisilla seka norjalaisilla matkakavereilla meinasi tulla vahan vilu. Matkalla ihasteltiin paria vesiputousta seka kuningattaren ja kuninkaan pagodaa, jotka ilmavoimat oli heille lahjoittanut.

Lounaan jalkeen kavimme Karen heimon kylassa ja kuninkaallisella tilalla, jossa heimot viljelivat kasveja seka kukkia. Talla tavalla heimot pidetaan pois huumeiden viljelysta. Tama kuninkaan rahoittama projekti on jatkunut jo 15 vuotta.

Taman retken jalkeen emme ole tehdeet mitaan ihmeellisempaa. Olemme kavelleet ympariinsa katsellen kaupunkia. Kaupunki on Tampereen kokoinen, ehka tasta syysta se tuntuukin kotoisalta. Mehan olemme viihtyneet taalla 10 paivaa, kun huomenna jatkamme matkaa Paihin. Kotinamme on ollut koko ajan aivan Tha phae-portin luona oleva Montri hotelli. Hotelli on edullinen, vain 695 bath/yo. Hintaan ei kyllakaan kuulu aamiaista, mutta sellaisen saa naapuri ravintolasta 45-59 bathilla.

Talla viikolla tuli myos ajankohtaiseksi kaynti kampaajalla/parturissa, ja paikallisesta "Koskikeskuksesta" loytyi sopivan nakoinen kampaamo. Meille tuotiin mallikirja, josta olisimme voineet valita leikkausmallin, mutta olivat vahan aasialaisen nakoisia. Aluksi hiukset pestiin kahteen kertaan ennen leikkausta ja leikkauksen jalkeen viela yhden kerran. Leikkaus onnistui ihan hyvin, mutta kampaukseen emme olleet ihan tyytyvaisia. Jarmon tukka laitettiin 50-luvun jenkkityyliin ja minun epamaaraisesti takaa eteenpain. No, ei se mitaan, saihan sen itse laitettua hotellilla paremmin. Siis laatu ei ollut ihan Raimon luokkaa, mutta hintakin oli ihan erilainen. Leikkaus ja pesu maksoi 150 bath (3 euroa)/paa.

Suomalaisia pokkareita on taalta ollut vaikea loytaa, mutta tanaan loysimme Backstreet Booksin aivan hotellimme lahelta, missa myytiin suomenkielisia pokkareita. Hyllyssa oli Lehtolaista, Korhosta, Makea, Remesta ja monia muita. Ostomania iski heti ja oli pakko ostaa 2 kirjaa. Valitettavasti nama kirjat juuri painaa eniten rinkassa!!!

Retkeilya

Illallinen Khum Kantokese ravintolassa meni ihan hyvin, vaikka meilla oli ongelmia vaatetuksen kanssa. Kengat otettiin heti pois (eli ei ongelmia vaellussandaaleista), kun tultiin ravintolaan ja muutkaan asiakkaat eivat olleet pukeutuneet hienosti. Suurin osa muista asiakkaista oli aasialaisia. Paikka oli valtava puutarhan ymparoima alue kaupungin ulkopuolella.

Illallisella istuttiin lattialla kuten kuvasta nakyy, ja paikkamme oli ihan esityslavan edessa. Illalliseksi tarjottiin pohjois-Thaimaalaisia perinneruokia ja ruokailun aikana esitteettiin erilaisia tanssi-, laulu- ja teatteriesityksia. Illallisen paatyttya oli ilotulitus seka taivaalle lahetettiin riisipaperisoihtuja, jotka toivat hyvaa onnea.

Teimme myos retken elefanffileiriin, jossa oli elefanttien pesua, tyonaytos, norsuratsastusta, harkavankkureilla ajoa Lisu-heimon kylaan seka laskettiin bambulautalla jokea alas. Normaalia turistisettia.


Samaisessa paikassa Jarmo suoritti elefantinajokortin. Viela olisi vahan hiomista ajotaidoissa....Matka oli vahan epatasaista seka keikkuvaa.

Jarmon mielesta ajokin ominaisuudet olivat seuraavat:
Kiihtyvyys: jonain paivana
Jarrut: loytyy
Ohjaus: vaeltaa jatkuvasti
Kulutus: sanko banaaneja tunnissa


Muuten aika taalla on mennyt hyvin. Chiang Mai on kylla kaupunki meidan mieleen, pienisuuri kaupunki ja tekemista riittaa koko ajaksi, mutta valimatkat eivat ole liian pitkat eli kavellen on viela selvitty. Otimme viela 3 lisa paivaa ennen kuin jatkamme matkaamme sunnuntaina eteenpain Paihin.

Huomenna on lahdemme retkelle Thaimaan korkeimmalle vuorelle Doi Inthanonille. Vuorella on tahan aikaan erittain kylmaa eli voi olla n. 5 astetta lamminta varjossa.

Eilen olin (Jarmo kans) saada sydarin, kun tulimme paivakavelylta Ping-joen toiselta puolelta. Kesken reippaan kavelyn jalkakaytavalla makasi kaarme. Jarmo jai esittamaan sille kaarmetanssia, kun hiivin ohi. Hetken paasta Jarmo huomasi kuitenkin kaarmeen kuolleeksi (oli kai saanut sydarin liikenneruuhkassa!).

Paikallisoppaan mukaan kaarme ei ollut edes myrkyllinen, ja thaimaalaiset tekevat ko. matelijasta kaarmesoppaa!!! Paikallisen uskomuksen mukaan kaarmeen nakeminen tuottaa hyvaa onnea, toivottavasti!

Chiang Mai

Tanne pohjoisen ruusuksi kutsuttuun kaupunkiin Chiang Maihin on paasty. Matka 2.luokan yojunassa oli mukava kokemus ja jatkossa varmaan kaytamme niita, koska ovat puolta halvempia kuin ensimmainen luokka ja ero ei kuitenkaan ollut niin suuri. Vaunut ovat paivisin normaaleja istumavaunuja ja yoksi kaksi vastakkaista penkkia muutetaan alapediksi ja katosta tulee ylapeti, joka lasketaan alas. Meilla on paikat ylapedille, jotka oli muuten ihan hyvat, paitsi sai koko ajan pelata putoavansa sielta alas. Vaunuissa on myos niin tehokas ilmastointi, etta nukuimme fleecetakit paalla ja sukkia olisi kaivannut. Seuraavalla kerralla yritamme varata alapedit. Vaunussa tutustui hyvin muihin matkustajiin, koska kaikki oli avonaista tilaa. Palvelu pelasi koko matkan ajan hienosti eli ruokaa ja juomaa oli tarjolla.


Eilen teimme koko paiva retken Doi Suthepin vuorelle seka elaintarhaan. Vuorelle meno oli sitten normaali paikallinen tapaus eli otetaaan lavataksi ja odotetaan, etta se on taynna, etta voidaan lahtea. Onneksi englantilainen poika rupesi hankkimaan muita matkustajia, niin matkaan paastiin nopeasti. Doi Suthepin vuorella on erittain hieno temppeli ja alueelta on hienot nakoalat yli kaupungin.

Temppelin jalkeen palasimme vuoren juurella olevaan elaintarhaan. Elaintarha oli erittain suuri pettymys. Alue oli erittain huonossa kunnossa ja elainten aitaukset olivat huonoja ja likaisia. Koska taalla on talvikausi, niin kuivuneita lehtia oli joka paikassa, ja nama lehtikasat tekivat alueesta hyvin likaisen oloisen. Opasteet olivat erittain huonot ja harhaan johtavat. Alueella oli ilmeiseti tarkoitus kulkea "possujunalla", mutta me reippaat backpackerit haluttiin nahda alue jalkasin (virhe!!). Alueelle rakennettiin monotrailia eli jatkossa siella on hyva liikkua. Alueella oli joitakin erikoisuuksia, joita emme olleet aiemmin nahneet eli pingviinitaloon menimme, vaikka se oli kauimmaisessa nurkassa, mutta...yllattaen se oli remontissa ja pingviinit palasivat vasta lauantaina.


Mutta oli alueella jotakin hyvaakin eli pandatalo on erittain hieno ja olot pandoilla hyvat. Pandat olivat lahja Thaimaan kuninkaalle Kiinasta. Pandatalon laheisyysessa olivat muutkin elainten aitaukset olivat korjattuja ja siisteja. Toivottavasti korjaavat muutkin kauempana olevat alueet.

Tanaan on sitten ollut jalat vahan kipeat eilisesta kavelysta elaintarhassa. Korkeuserot olivat siella suuret ja matkaakin kertyi Jarmon arvion mukaan 5-7 km. Illalla lahdemme Kantokese illalliselle lannalaiseen thai-taloon ja puutarhaan. Pohjois-thaimaalaisen ruokailun lisaksi siella esittaa useita ryhmia heimotansseja yms. Meilla on vain yksi pieni ongelma, koska tuo vaatetuspuoli on vahan suppeaa, etta loydetaan sopivat vaatteet, ettei nayteta ryysylaisilta.

Kiitos kaikille, jotka ovat laittaneet meille sahkopostia ja kommentteja blogiin.

Bangkokissa jalleen

Koko elinen paiva matkustettin Koh Samuilta tanne Bangkokiin. Ensimmaiseksi pikkubussilla Nathanin kaupunkiin, josta luulimme laivan lahtevan, mutta yllatys yllatys meidat ohjattiin linja-autoon, joka vei meidat autolautta satamaan. Luulimme ostaneemme ihan toisenlaisen lauttamatkan, mutta niin luuli muutkin. No, lautalla 1 h 30 min Donsakiin, mista oli viela samalainen matka Suratthanin rautatieasemalle. Tarkeinta oli kuitenkin se, etta ehdimme junaan, jonka piti lahtea klo 18.15, mutta lahtikin 20 min myohassa thaimaalaiseen tyyliin. Junamatka meni ihan hyvin ensimmaisen luokan vaunussa lueskellessa ja nukkuessa. Bangkokiin tultaessa olimme jo 1 h 45 min myohassa.

Asemalta tulimme tanne MBK tavarataloon hyvaksi havaitsemallamme metrolla seka skytrainilla. Metrossa on poikkeuksellisen mielenkiintoiset liput eli Timecon tunnistimen kaltaiset poletit, joita naytetaan portilla ja palatessa se kone imaisee sen sisalle.

Aamupalan jalkeen tulimme MBK:n nettiin lukemaan sahkopostia ja varaamaan Chiang Main majoitusta ja muuten vain katselemaan kauppoja. Mitaanhan ei voi ostaa, koska Jarmon mukaan kaiken mita ostaa, saa kantaa ihan itse!! Tavaratalon tietokoneissa oli Skype eli soittelimme isankin kanssa. Muita Skype kavereita ei ollut taaskaan linjoilla.

Illalla jatkamme matkaa Chiang Maihin junalla, mihin emme saaneet kuin toisen luokan lepovaunusta paikat. Mielenkiintoinen matka tiedossa, koska ei ole tietoa kenen kanssa ollaan samassa hytissa.

Chiang Maissa olemme sitten seuraavat 7 paivaa ja teemme sielta paivaretkia ymparistoon. Toivottavasti aurinkokin paistaa, koska etelassa tuli sadetta ihan tarpeeksi.

Samuilla sataa edelleenkin

Kuten kuvasta nakyy taalla sataa edelleenkin eli rannalla ei paasty tanaankaan. Harmittaa niiden turistien puolesta, jotka viettavat 2 viikon lomaansa ja sataa jatkuvasti. Kadut on rakennettu niin huonosti, etta tallainen rankkasade saa tiet toisi huonoon kuntoon ja katukiveykset sortuvat.

Asken ostettiin maanantaille juna/lauttaliput Bangkokiin, josta jatkamme suoraan Chiang Maihin. Chiang Maissa ja pohjois-Thaimaassa on tarkoitus olla seuraavat 3 viikkoa.

Tanaan on tarkoitus tavata lisaa sukulaisia eli Arjan ja Esan poika Joni ja hanen tyttoystavansa tulee Samuille Koh Taolta jatkaakseen matkaan Bangkokiin.

Eilen Jarmo tutustui paikalliseen sairaanhoitoon, kun kavi hoidattamassa ruokamyrkytyksen oireita. Sairaalassa ei tietenkaan kaynyt Eurooppalaisen vakuutuskortti, mutta onneksi lasku ei ollut tahtitieteellinen. Tanaan Jarmo voi jo ihan hyvin.

Samuilla sataa

Ollaan paasty tanne Koh Samuin saarelle. Matkasimme junalla Suratthaniin, mista oli bussikuljetus satamaan, josta laiva Samuille lahti. Juna oli myohassa 1 h 30 min, mutta se ei haitannut, koska laiva odotti meita. Laivamatka mantereelta tanne saarelle kesti 2 h 30 min. Satamasta otimme minibussikuljetuksen hotelliin, koska ei ollut mitaan tietoa, missa Samui Plaza hotelli sijaitsee.

Illalla tapasimme pikkuserkkuni Arjan seka hanen miehensa Esan. Kaytiin syomassa yhdessa ja otettiin muutama olutkin.

Tanaan lahdimme sitten heti aamusta rannalle, mutta emme ehtineet kauan olla siella, kun sade alkoi. Sade jatkuu eli lahdimme pois rannalta ja tulimme nettiin.

Khao San Road ja aanestysta

Eilen sitten tutustuttiin paikallisliikenteen jokilaivoihin, kun menimme Khao San Roadille. Jokilaivat olivat ainakin edullinen tapa matkustaa, mutta kiire ei voi olla. Liput maksoivat n.1 tunnin matkalla 11 bathia.

Backpacker kadut olivat ihan mielenkiintoinen kokemus ja kaikki backpackerit eivat olleetkaan parikymppisia teineja. Nahtiimpa muutama meitakin vanhempi pariskunta. Jarmo epaili, heidan olevan elakelais-backpackereita. Kaduilta loytyi kaikkea mita vaan reppumatkailija tarvitsee ja vahan muutakin. Opiskelija-, pressi- tai ajokortin olisi voinut teetta hetkessa. No, nyt ei ainakaan naille ole tarvetta.

Illalla tutustuttiin sitten oikeaan thaimaalaiseen elamaan eli kaytiin kuponkiravintolassa. Ensin ostettiin kupongit ja sen jalkeen tilaamaan kojuista syotavaa ja juotavaa. Emme saaneet tuhlattua kuin 345 bathia, vaikka soimme 4 ruokalajia ja 1 litra olutta. Lopuksi kayttamattomat kupongit vaihdettiin rahaksi. Suan-Lum Night bazaar alue on Lumpinin puiston itapuolella Lumphini metropysakin kohdalla. Siella on naiden ravintoloiden lisaksi iltamarkkina-alue. Alueella pitaisi olla 3700 myyntikojua. SUOSITTELEMME!

Tanaan taytimme kansalaisvelvollisuudet eli kaytiin aanestamassa Suomen suurlahetystossa. Nyt ollaan taalla MBK tavaratalossa netissa ja olisi soitettu skypella, mutta kukaan skype kavereista ei ollut paikalla. Toivottavasti skypeja on muuallakin nettikahviloissa.

Illalla lahdemme junalla kohti etela-Thaimaata. Samuilla on tarkoitus olla 4 yota, jos saamme majoituksen. Vaikuttaa, etta Samuin majoitukset ovat erittain varattuja nain huippusesonkina.

Bangkok

Toista paivaa taalla isossa Mangossa. Lento Lontoosta Bangkokiin sujui ihan hyvin. Meilla oli paikat koneen viimeisella rivilla, jossa on vain kaksi penkkia vierekkain. BA:lla oli mielestamme parempi palvelu kuin Finnairilla. Kaikille matkustajille oli jaettu penkeilla sukat, silmalaput seka peseytymisvalineet. Jokaisella oli myos edellisen matkustajan selkanojassa oma viihdekeskus, jota ei tullut kuitenkaan kovin paljon kaytettya. Matka meni suurimmaksi osaksi torkkuessa ja kartalta matkan etenemista seuratessa.

Tanaan kavimme ostamassa juna/lauttaliput keskiviikolle, jolloin siirrymme Koh Samuin saarelle muutamaksi paivaksi pikkuserkkuani Arjaa ja Esaa tapaamaan. Nain alkumatkasta ostimme viela ensimmaisen luokan junaliput, mutta kai sita toukokuussa voi vaikka karjavaunussa matkustaa.

Bangkok on muuten entisellaan. Yllattaen taalla ei ollutkaan niin kuuma, kun muistimme. Ehka 25 astetta, Jarmo veikkaa.

Eilen illalla tuli norsu Silom Roadilla vastaan eli Thaimaassa sita taidetaan olla. Nyt lahdemme ottamaan turvonneisiin jalkoihin jalkahieronnat ja sen jalkeen valipalalle. Voikaa hyvin siella koti-Suomessa.