Kanchanaburi
Laosta matkasimme yon Bangkokiin, ja yllattaen bussi oli Bangkokiin tullessa 2 h 30 min myohassa. Tama johtui kai siita, etta thaimaalaiset palasivat sankoin joukoin maalta Songkranin juhlinnasta kaupunkeihin. Vaikutti paikallisilta Heinola-Lahti ruuhkilta...
Bangkokissa asustelimme kaksi yota Mandarin Hotellissa Silomin lahettyvilla. Yo buffet aamiaisella maksoi netista varattuna 900 bath/yo, kun hotellista ostettuna se olisi maksanut 1900 baht/yo. Hotellilla on maininnan arvoinen sijainti 3 min paassa Sam Yam metropysakilta. Parin paivan aikana hankimme hyginiatarvikkeita, loput malarialaakkeet, vaihdoimme kirjoja ja kavimme BA:n toimistossa, missa matkalippuasialle ei voitu tehda mitaan. Eli luotetaan siihen, etta 1 h 15 min vaihtoaika riitta Lontoossa ja matkatavaratkin ehtivat mukaan.
Keskiviikko aamuna otimme bussin tanne Kanchanaburiin. Paikka oli meille jo entuudestaan tuttu, koska olimme olleet taalla vuonna 2002 Aurinkomatkojen Kwai-joen retkella. Nyt oli tarjoitus katsella sellaisia paikkoja, joissa ei oltu viela kayty. Majapaikaksemme loysimme Sam's Housen, josta bambumokin ilmastoinnilla ja lampimalla suihkulla sai 450 bath/yo.
Iltapaivalla kavimme Tiikeritemppelilla, jossa on kuvattu yksi Amazing Racen jaksokin. Luostarissa on orvoksi jaaneita tiikereita, joista munkit pitavat huolta. Luostarin toimintaan saadaan kaivattua lisarahoitusta (300 bath/hlo) siita, etta turistit paasevat katsomaan tiikereita, niiden ulkoillessa iltapaivalla laheissa kanjonissa. Muutamat tiikereista oli kiinni ketjulla, mutta suurinosa oli vapaana aitaamattomalla alueella. Alueelle paasee yksitellen henkilokunnan kanssa tiikereita silittamaan ja henkilokunta ottaa kuvia. Lopuksi tiikerit talutettiin yksitellen hakkeihinsa. Halukkaat saivat talutella naita isoja kissoja. Alueella oli vapaana myos muita metsan villielaimia.
Eilen teimme kokopaiva retken Erawanin vesiputouksille ja tunnetulle kuolemanrautatien Hellfire Passille. Erawanin vesiputoukset on Thaimaan suosituin ja suurin vesiputous alue. Putous on 7 tasoinen ja me kavimme tasoilla 1-5, koska aika eika kunto riittanyt nousemaan 2 km jyrkkaa viidakkopolkua tasolle 6-7. 5 tasollekin riitti ihan kiipeamista. Alue on erittain suosittu paikallisten keskuudessa rentoutumispaikkana. He tulevat tanne ruokineen ja juomineen koko paivaksi, kuten myos kuvassa olevat munkit.
Lounaan jalkeen jatkoimme matkaa austraalialaisten perustamaan Hellfire Pass museoon, jossa oli kattava nayttely rautatien rakentamisen vaiheista seka historiasta. Nayttelyn jalkeen kavimme kavelemassa Hellfire Pass -solassa ja alkuperaisella rautatiella. Kavelylla meidat yllatti tahan vuoden aikaan tyypillinen ukkoskuuro, joka kuitenkaan ei kestanyt kuin 30 min. Onneksi meilla oli mukana Aqua Pack, etteivat kamerat kastuneet.
Taman jalkeen jatkoimme matkaa Tham Kra Sae asemalle, josta odotellessamme junaa kavimme laheisessa temppeliluolassa. Vanhalla junalla matkasimme Kwai -joen reunustamaan rataa kohti tunnettu Kwai joen siltaa.
Kohta jatkamme matkaa bussilla takaisin Bangkokiin, josta lennamme huomenaamuna Phnom Penhiin Kambotzaan.
Bangkokissa asustelimme kaksi yota Mandarin Hotellissa Silomin lahettyvilla. Yo buffet aamiaisella maksoi netista varattuna 900 bath/yo, kun hotellista ostettuna se olisi maksanut 1900 baht/yo. Hotellilla on maininnan arvoinen sijainti 3 min paassa Sam Yam metropysakilta. Parin paivan aikana hankimme hyginiatarvikkeita, loput malarialaakkeet, vaihdoimme kirjoja ja kavimme BA:n toimistossa, missa matkalippuasialle ei voitu tehda mitaan. Eli luotetaan siihen, etta 1 h 15 min vaihtoaika riitta Lontoossa ja matkatavaratkin ehtivat mukaan.
Keskiviikko aamuna otimme bussin tanne Kanchanaburiin. Paikka oli meille jo entuudestaan tuttu, koska olimme olleet taalla vuonna 2002 Aurinkomatkojen Kwai-joen retkella. Nyt oli tarjoitus katsella sellaisia paikkoja, joissa ei oltu viela kayty. Majapaikaksemme loysimme Sam's Housen, josta bambumokin ilmastoinnilla ja lampimalla suihkulla sai 450 bath/yo.
Iltapaivalla kavimme Tiikeritemppelilla, jossa on kuvattu yksi Amazing Racen jaksokin. Luostarissa on orvoksi jaaneita tiikereita, joista munkit pitavat huolta. Luostarin toimintaan saadaan kaivattua lisarahoitusta (300 bath/hlo) siita, etta turistit paasevat katsomaan tiikereita, niiden ulkoillessa iltapaivalla laheissa kanjonissa. Muutamat tiikereista oli kiinni ketjulla, mutta suurinosa oli vapaana aitaamattomalla alueella. Alueelle paasee yksitellen henkilokunnan kanssa tiikereita silittamaan ja henkilokunta ottaa kuvia. Lopuksi tiikerit talutettiin yksitellen hakkeihinsa. Halukkaat saivat talutella naita isoja kissoja. Alueella oli vapaana myos muita metsan villielaimia.
Eilen teimme kokopaiva retken Erawanin vesiputouksille ja tunnetulle kuolemanrautatien Hellfire Passille. Erawanin vesiputoukset on Thaimaan suosituin ja suurin vesiputous alue. Putous on 7 tasoinen ja me kavimme tasoilla 1-5, koska aika eika kunto riittanyt nousemaan 2 km jyrkkaa viidakkopolkua tasolle 6-7. 5 tasollekin riitti ihan kiipeamista. Alue on erittain suosittu paikallisten keskuudessa rentoutumispaikkana. He tulevat tanne ruokineen ja juomineen koko paivaksi, kuten myos kuvassa olevat munkit.
Lounaan jalkeen jatkoimme matkaa austraalialaisten perustamaan Hellfire Pass museoon, jossa oli kattava nayttely rautatien rakentamisen vaiheista seka historiasta. Nayttelyn jalkeen kavimme kavelemassa Hellfire Pass -solassa ja alkuperaisella rautatiella. Kavelylla meidat yllatti tahan vuoden aikaan tyypillinen ukkoskuuro, joka kuitenkaan ei kestanyt kuin 30 min. Onneksi meilla oli mukana Aqua Pack, etteivat kamerat kastuneet.
Taman jalkeen jatkoimme matkaa Tham Kra Sae asemalle, josta odotellessamme junaa kavimme laheisessa temppeliluolassa. Vanhalla junalla matkasimme Kwai -joen reunustamaan rataa kohti tunnettu Kwai joen siltaa.
Kohta jatkamme matkaa bussilla takaisin Bangkokiin, josta lennamme huomenaamuna Phnom Penhiin Kambotzaan.
posted by Minna ja Jarmo at 07:03
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home