tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Phnom Penh

Lensimme Bangkokista Phnom Penhiin jo meille tutuksi tulleella halpalentoyhtio AirAsialla. Phnom Penhin lentokentta on 7 km keskustasta ja julkistaliikenetta ei ole eli otimme kalliin taksin (7 USD) Sunday guesthouseen, josta olimme varanneet majoituksen 4 yoksi. Huone guesthousessa maksaa vain 6 USD/yo, mutta lisaksi ilmastoinnista joutuu pulittamaan extraa 2.50 USD/hlo/yo. Ja ilmastointi nailla helteilla alkaa olla valttamaton. Majoitusta varatessamme emme olleet tutkineet kartta oikein tarkasti, koska guesthousesta on 3.5 km joenrantaan. Normaali oloissa tama ei olisi matka eika mikaan, mutta naissa helteissa...joudummekin kayttamaan usein mopon perassa olevaa "hevoskarrya", jota paikalliset kutsuu tuk-tukiksi.

Guesthousesamme naytetaan joka ilta halukkaille Killing Fields elokuva, josta saimme vahan esimakua seuraavan paivan retkelle. Puna Khmerithan teloittivat hirmuvallan aikana joidenkin arvioiden mukaan 30 % vaestosta.

Ensin kavimme Killing Fields of Choeung Ek joukkohaudoilla, joka on 15 km kaupungin ulkopuolella. Talla teloitusleirilla Pol Potin joukot teloittivat vuosina 1975-1978 n. 17 000 miesta, naista ja lasta. Alueella on 129 joukkohautaa, joista 43 on jatetty avaamatta. Avatuista haudoista on loytynyt 8 925 ihmisen jaannokset. Alueelle on rakennettu vuonna 1988 muistomerkki, jonka sisalla on yli 8 000 paakalloa.


Matka jatkui Tuol Sleng Museoon, joka tunnetaan paremmin nimella S-21 (Security Prison 21). Alunperin koulurakennuksena olleet 4 taloa, muutettiin Pol Potin joukkojen toimesta vankilaksi. Taalla kidutettiin vankeja erittain raaoin menetelmin. Talla hetkella paikka toimii museona, joissa on jaljella eristysselleja ja valokuvia vangeista, joita on kidutettu taalla.



Naiden hirmutekojen jalkeen piti saada muuta ajateltavaa, ja kavimmekin tutustumassa seuraavana paivana kansallismuesoon. Kansallismuseossa on kattava kokoelma khmerien valtakaudelta olevia pronssi- ja kivipatsaita. Osa patsaista on tuotu Angkorin alueelta.


Kansallismuseon jalkeen soimme lounasta Friends ravintolassa, joka kouluttaa katulapsista kokkeja ja tarjoilijoita. Taman jalkeen heilla on mahdollisuus paasta toihin joihinkin kaupungin lukuisista ravintoloista ja kahviloista. Jarjesto muutenkin auttaa katulapsia ja heidan perheitaan. Ravintolan vieressa on koulutuskeskus ja tyopaja, jossa he tekevat kasitoita myyntiin kauppaansa. Tama hyvantekevaisyystyo on hyvin tervetullutta, koska muista Aasian maista poiketen taalla on paljon kerjalaisia ja katulapsia, jotka pyytavat koko ajan dollaria.

Eilen yritimme ensimmaisen kerran kuninkaalliseen palatsiin ja hopea pagodaan, mutta vaatteemme eivat olleet sopivat alueelle. Tanaan pukeutuneina lahdimme uudelleen paikalle, mutta edelleenkaan minun iso huivini ei ollut tarpeeksi peittava, vaan piti vuokrata t-paita, joka oli sitten sopiva. RAHASTUSTA!!!

Kuninkaallinen palatsi on hyvin samanlainen kuin Bangkokissa. Hopea pagodan lattia on tehty yli 5 000 hopea tiilesta, joka painaa 1 kg/kpl. Pagodan sisalla on Emerald buddha, joka on tehty Baccarat kristallista. Pagodassa on myos ihmisen kokoinen buddhapatsas, joka on tehty kullasta ja timanteista. Patsas painaa 90 kg ja siina on 9 584 timanttia, joista suurimmat on 25 karaattisia.


Paikallinen valuutta on riel (4 000 riel = 1 USD), mutta silla ei tee juuri mitaan. Kaikki hinnat ovat USD:ssa ja pankkiautomaattikin antaa vain dollareita. Vaihtorahat saa rieleina, jos niita on alle dollarin. Rielia voi kayttaa vain veden ostoon.

Huomenna jatkamme matkaa bussilla Siem Reapiin. Alunperin oli tarkoitus matkustaa Tonle Sapia pitkin veneella, mutta nyt kuivankauden lopussa vesi on niin matalalla, ettei se ole mahdollista. Ja ihan pienien veneiden kanssa ei aleta saikkaamaan.