Singapore

Eilen tultiin Malesiasta bussilla tanne Singaporeen. Rajamuodollisuudet olivat erittain nopeat ja helpot. Guesthousemme on mukava The Inn Growd Little Indiassa. Tama on meille ensimmainen oikein kunnon backpacker guesthouse. Kolme yota olemme kahden hengen huoneessa, mutta seuraava yo vietataan oikeaan backpacker tyyliin dormissa. Dormissamme on meidan lisaksi 14 muuta matkailijaa eri puolita maailmaa.

Tanaan vietimme koko paivan elaintarhassa. Ostimme yhteislipun elaintarhaan ja Night Safarille, jonne menemme huomenna tai ylihuomenna. Elaimet eivat ole hakeissa ja betonibunkkereissa vaan vapaana, ja elaimia ja meita erotti vain kapea vallihauta tai sahkoaita. Onneksi kuitenkin kaarmeet ja hamahakit olivat omissa terraarioissa. "Vaarattomimpia" elaimia vaelteli aluella taysin vapaana, esim. lintuja, apinoita, lepakoita ja liskoja. Elaintarha on upein missa olemme koskaan kayneet. Todella lupea paikka, suosittelemme!!!

Huomenna on tarkoitus tutustua kaupungin keskustaan seka vahan katsella ostosmahdollisuuksia.

Borneo ja nenaapinat

Kolme paivaa olemme olleet taalla Borneon sademetsasaarella Malesian Sabah osavaltiossa Kota Kinabalun kapungissa. Kaupunki on mukavan kokoinen meille kavellen liikkuville ja Jarmoa viehattaa etenkin, koska merikin on ihan rannassa! Majapaikkanamme toimii Trekkers Lodge.

Eilen vietimme rantapaivan kaupungin edustalla olevalla Sapin saarella, joka kuuluu paikalliseen kansallispuistoalueeseen. Saarella voi kavella, ottaa aurinkoa, snorklata ja sukeltaa. Periaatteella, etta saarelle ei saa jattaa mitaan muuta kuin jalanjaljet, ja ottaa saa vain valokuvia.

Kinabalun vuorelle olisimme voineet kiiveta, mutta meillahan ei ole vaelluskenkia mukana, emme olleet varanneet nousuaikaa etukateen ja etenkin meidan lomalaisten kunto ei olisi varmaan kestanyt kiipeamista. Ehka, jollakin toisella matkalla...

Tama paiva on vietetty Garama-joella veneillessa ja nenaapinoita seuraillessa, muutama valioyksilo saatiinkin kuvattua. Olihan isonenat nahtava, kun tanne asti oli tultu. Garama on mangrovepuiden reunustama joki soiden keskella. Puista liukenee tanniinia, joka varjaa veden punaiseksi. Auringon laskiessa nautimme paivallisen luonnon keskella. Paivallisen jalkeen illan pimettya kavimme suolla katsomasssa puita, jotka olivat taynna tulikarpasia. Puut karpasineen nayttivat ihan joulukuusilta pienine valoineen.


Nenäapina (Nasalis larvatus)

Nenäapinat elävät laumoina Borneon matalissa ja soisissa metsissä. Alkuasukkaat nimittävät nenäapinoita "valkoisiksi miehiksi". Niiden elintavat tunnetaan huonosti, sillä niitä on lähes mahdotonta pitää vankeudessa, koska ne syövät vain tiettyjen syntymäsaarensa jokien reunustalla kasvavien puiden lehtiä, nuppuja ja hedelmiä. Sen takia ei ole muuta tapaa saada selkoa sen tavoista kuin lähteä Borneoon. Nenäapinat ovat hidasliikkeisiä ja rauhallisia. Ne voivat maata tuntikausia puiden oksilla syömässä ruokaansa välittämättä vähääkään niitä tarkkailevista ihmisistä. Tarpeen tullen ne kuitenkin liikkuvat puissa erittäin nopeasti ja ketterästi. Ne myös uivat mielellään, mikä on erittäin harvinaista apinoiden keskuudessa. Ärsyyntyneinä ne puolustautuvat tehokkaasti hampain ja kynsin. Muuten tämä erikoisen näköinen eläin on sekä miellyttävä että hyväluonteinen.
Teksti osoitteesta http://fi.wikipedia.org

Malacca

Olemme olleet taalla Malaccassa 3 paivaa ja huomenna on aika jatkaa matkaa eteenpain. Kaupunki on historiallinen satamakaupunki, jonka historiaa on varittanyt niin portugalilaiset kuin hollantilaisetkin. Tama nakyy vielakin rakennusten ulkoasuissa, ruokakulttuurissa ja paikannimissa. Kuvassa oikealla olevakin rakennus on stadhys.

Olemme kayneet merimuseossa, jonka edustalla on portugalilaisen purjelaivan oikean kokoinen kopio. Laivan sisalla esiteltiin entisaikojen merenkulkua. Olemme myos tutustuneet portugalaisten rakentaman linnoituksen raunioihin seka kukkulaan, jolta on hienot nakymat yli kaupungin merelle.

Tanaan teimme kaupungin halki risteilyn jokea pitkin virtaa ylospain. Joen rannalla on vanhoja makasiinirakennuksia ja asuintaloja, joista osa on yli 100 vuotta vanhoja teak-taloja. Suurimman huomiomme sai kuitenkin joen rannalla kivipenkereella asustelevat kohtuullisen kokoiset liskot. Ne paistattelivat paivaa kivilla ja pulahtivat valilla vilvoittelemaan seka saalistamaan jokeen. Kuvaassa oleva kivipenger on kaupungin yhden hienoimman ravintolan terassin alla.


Muuten taalla on mennyt hyvin rauhallisesti kavellen ympari kaupunkia. Lauantaina taalla oli isot yomarkkinat Chinatownissa, mutta emme onneksi ostaneet mitaan rinkan pohjalle painoksi!! Samudra Inn guesthousemme on jo parhaat paivansa nahnyt, mutta hyvin se on meille kelvannut, vain 11 euroa/yo. Eilen ja tanaan oli ongelmia sahkojen kanssa ja vuorokauteen ei tullut lamminta vetta, mutta nyt se asia on korjattu. Guesthousea pitaa n. 55-vuotias kiinalaismies, joka on hyvin ystavallinen ja avulias. Mukavana yksityiskohtana voisi mainita, etta asiakkat on yksiloity avaintaulussa ko. maan lipuilla eli yhdella vilkaisulla nakee mistapain maailmaa asiakkat ovat tulleet.

Batu Caves

Viime postin jalkeen aika on mennyt hyvin kaupunkia kierrellessa. Yhden paivan vietimme kansallismuseossa ja sita ymparoivalla puistoalueella. Kansallismuseo oli mielenkiintoinen ja kertoi kattavasti maan kansoista, kulttuurista seka elaimistosta. Museota ymparoiva laaja puistoalue oli aivan autio, eika siella nakynyt juuri muita kuin puistotyontekijoita. Ihmeellista, nain hieno puisto keskella kaupunkia, mutta aivan autio.

Sepangin F1 radalla olisimme halunneet kayda, mutta se on suljettu Malesian F1 kisoihin asti. Ja kisapaidatkaan eivat ole tulleet viela myyntiin eli formula kisoihin on viela joskus tanne tultava....

Saa on ollut taalla todella kuuma ja hiostava. Lampoa taalla on n. 30-35 astetta. Joka paiva taalla alkaa melkein kellon tarkkuudella neljalta ukkoskuurot, jotka kestavat 1-3 tuntiin. Vetta sataaa taman aikana erittain rankasti.


Eilen kavimme sitten Batu Caves luolilla, missa pidettiin viikonloppuna ne hindujen Thaipusam-juhlat. Luolat eivat olleetkaan keskella metsaa, niinkuin olimme kuvitelleet, vaan kaupungin ulkopuolella (paikallisessa Hervannassa). Luolat olivat olleet 1800-luvun lopulle asti vain paikallisten tiedossa, jolloin metsastysretkella paikallinen opas naytti paikan englantilaiselle tutkijalle . Silloin paikalle paasi vain kiipeamalla vuoren rinnetta. Luolille on tana paivana portaat, jossa on 272 porrasta. Meinasi pohkeet vahan menna maitohapoille, mutta reippaasti kiivettiin luolille. Luolat ovat vaikuttavat, mutta hindutemppelit eivat ollet kovin kummoiset. Luolilla pitaa kotiaan myos apinayhdyskunta. Apinoita oli koko matkan portaiden vieressa seka ylhaalla luolissa.

Tanaan saimme Vietnamin suurlahetystosta viisumimme, ja voimme huomenna jatkaa matkaa Malaccan kaupunkiin. Kaupunki on satamakaupunki 145 km etelaan taalta KL:sta. Malaccassa olemme luultavasti pari yota ja sen jalkeen matka jatkuu Johor Bahrun kautta Borneon saarelle Kota Kinabalun kaupunkiin.

Hyvaa ystavanpaivaa!!!

Lampimat ystavanpaivaterveiset ja halaukset kaikille sukulaisille, ystaville seka tyokavereille taalta Malesian lammosta! Kiitos kaikille, jotka ovat lahettaneet meille sahkopostia seka kommentteja blogiin. Toivottavasti niita tulee myos jatkossa.

Minna ja Jarmo

Petronas Twin Towers, Kuala Lumpur

Eilen aamulla lahdettiin hyvissa ajoin Petronas Twin Towerille (452 m) nakoalatasenne-lippuja metsastamaan. Olimme paikalla klo 08.50 ja saimme klo 12.15 kierrokselle liput. Lippuja aletaan jakaa klo 08.30 ja ensimmaiset kierrokset alkavat klo 9. Paikalle oli tullut ennen meita satoja ihmisia ja liput loppuvatkin yleensa hyvin nopeasti. Liput ovat ilmaisia, mutta niita jaetaan paivittain vain 1372 kpl.

Meilla jai runsaasti aikaa ennen kierrosta kayda ottamassa kuvia torneista viereisesta puistosta seka tutustua torneista kertovaan nayttelyyn. Turvallisuustarkastukset olivat melkein tarkemmat kuin lentokentalla. Nakoalatasanne on kaksikerroksinen ja sijaitsee 41. ja 42. kerroksessa 170 metrin korkeudessa. Nakoalatasannehan on kaikille varmaan tuttu Ansa viritetty elokuvasta, jossa paaosia nayttelivat Sean Connery ja Catherine Zeta-Jones.


Tanaan kavimme viemassa Vietnamin suurlahetystoon viisumi-hakemuksemme. Kasittely kestaa yllattavan kauan ja viisumit saamme vasta perjantaina. Taman vuoksi jouduimme ottamaan 3 lisapaivaa jo varaamme 5 paivan lisaksi. Lauantaian lahdemme sitten luultavasti Melakkan kaupunkiin.

Cameron Highlands

Nelja paivaa Cameron Highlandissa meni mukavasti vuoristomaisemia katsellessa ja nauttiessa "raikkaasta" ilmasta. Majapaikaksi loysimme ihan mukavan Cameronian Inn guesthousen, joka oli ihan Tanah Ratan keskustassa. Alueella oli myos kaksi pienempaa kylaa Ringlet ja Brinchang. Brinchang oli erityisesti golfareiden suosiossa. Alueen talot on englantilaistyylisia ja saahan on myos aika englantilainen, siis sumua ja sadetta.

Alueella on runsaasti lyhyita vaellusreitteja, mutta korkeuserot korvaa pituuden. Esim. Gunung Brinchangille (2031 m) matkaa on vain 7 km (9h), mutta kokomatka vuorelle on pelkkaa nousua. Paluumatka kestaakin vain 1.5 tuntia, jos ei eksy mutaiselta, jyrkalta ja umpeenkasvaneelta polulta. Joillekin retkeilijoille on kaynyt nain viime vuosina, jolloin aikaa kuluu muuta paiva viidakossa haahuillessa.

Teimme jarjestetyn kokopaiva retken Cameronin alueelle. Aluksi paasimme seuraamaan kaakkois-Aasian suurimmille BOH teeplantaaseille teelehtien keruuta. Lehdet kerataan nykyaankin ihmisvoimin kayttaen apuna kasikayttoista leikkuria, ja jyrkimmilla osilla kahden miehen voimin kaytettavaa polttomoottorilla toimivaa leikkuria. Tyo on erittain raskasta, koska rinteet ovat hyvin jyrkkia. Keraajille maksetaan vain 0.20 RM/kg ja paivassa he keraavat 120 kg. Palkka on kuitenkin huomattavasti enemman, mita Intiassa maksetaan vastavasta tyosta. Suurin osa keraajista on intialaisia, philippiinilaisia, pakistanilaisia ja vain pieni osa malesialaisia. Heilla on alueella asunnot, koulut, sairaalat, hindutemppelit, moskeijat ja omat kaupat.



Teeplantaasien jalkeen kavimme Gunung Brinchangilla (2031 m) ja sumuisessa sademetsassa kavelylla. Sademetsassa polku oli vaikeakulkuista, koska puunjuuret olivat liukkaita ja mutaisia. Ilman kosteus oli metsassa lahes 100%. Metsassa naimme lihansyojakasveja, viidakkokelloja ja inkivaaripuita.

Teen viljelyn lisaksi alue saa elantonsa vihannesten, hedelmien, marjojen ja kukkien viljelysta. Alueella viljellaan tomaattia, kurkkua, salaatteja, kaaleja, sipuleita, mansikoita, ruusuja, krysanteemeja ja kaktuksia. Suurin osa viljelijoista on kiinalaisia. He eivat piitanneet kovinkaan paljon luonnon hyvinvoinnista, koska heittavat vuorien valissa virtaavaan jokeen kaikki roskat seka laskevat siihen likavesia. Tasta on jo seurauksia laheisella vesiputouksella, joka ei ole enaa uimakelpoinen.

Vierailimme myos Malesian alkuperaisvaeston Orang Aslin kylassa, joka ei ole mikaan turisteille rakennettu kyla. Ihmiset asuvat bambusta rakennetuissa taloissa ja viljelevat tapiokaa, soijaa ja duriam hedelmia. Kylassa ei ole sahkoja, eika mitaan muitakaan nykyajan mukavuuksia. Nykyaan tama on jo katoavaa perinnetta, koska Malesian valtio rakentaa heille uusia asuntoja mukavuuksilla. Taman kylan perheet eivat kuitenkaan olleet halunneet viela muuttaa pois kylastaan. Lapset kyllakin kavivat lahialueella ihan uutta koulua.

Jarmo sai kokeilla kylassa puhallusputkella ampumista ja osui molemmilla kerroilla tauluunkin. Putki on rakenettu bambusta ja nuolien karkiin kaytettiin viidakossa kasvavan kasvin nestetta. Tama neste on hyvin myrkyllista ja tappaa elaimet 15 sekunnissa. Kuvassa paikallisoppaamme Mania katsoo Jarmon suoritusta.



Paluumatkalla kavimme katsastamassa myos alueen golfkentan. Oppaamme Mania oli myos golffari ja oli koulupoikana toiminut caddiena kentalla. Siella han oli oppinut englannin kielen. Paatettiin palata tanne viela joskus golfia pelaamaan.

Eilen tulimme tanne Kuala Lumpuriin. Asumme Golden Triangle aluella kiinalaisten pitamassa Bintang guesthousessa. Tanaan kavimme toteamassa Petronas Twin Towerilla, etta taman paivan liput nakoalatasanteelle oli jo jaettu. Eli huomenna aamusta yritetaan uudelleen. Saa taalla on vahan epavakainen eli lammin, mutta valilla tulee muutamia sadepisaroita ja aurinko ei paista.

Tana viikonloppuna taalla vietetaan hindujen Thaipusam festivaalia. Varsinainen festivaalialue on Batu Caves luolilla kaupungin ulkopuolella. Sinne odotettiin tanaan n. 1.2 miljoonaa hindua eli kaymme paikalla vasta ensi viikolla. Tama festivaali on tunnettu siita, etta tehdaan lavistyksia koko kehoon ja kannetaan naissa erillaisia koristeita.

Penang Hill ja perhosfarmi

Viime paivat on mennyt rannalla loikoillessa, lueskellessa ja laiskotellessa. Ilmathan ovat olleet taalla todella mahtavat eli 30 astetta, mutta rannalla onneksi kay valilla vilvoittava merituuli. Vesiurheilua emme ole viela kokeilleet, mutta tarkoitus on kylla ainakin vetovarjolla kayda liitelemassa ja mahdollisesti vuokrataan myos vesiskootteri.


Tanaan kavimme perhosfarmilla, missa oli kymmennittain vapaana lentavia perhosia seka hyonteisia, matelijoita ja kaarmeita. Puutarhassa oli upeita kasveja ja orkideoja. Farmihan ei ollut missaan paikallisbussilinjojen varrella eli saimme sopivan 3 km kavelylenkin samalla, kun kavelimme paatepysakilta farmille ja takaisin.


Muutama paiva sitten teimme retken saaren korkeimmalle vuorelle eli Penang Hillille. Koska matkaa tehtiin useammalla paikallisbussilla, niin retkeen tuhrautui koko paiva. Mutta meillahan ei ole kiiretta mihinkaan. Vuori on suosittu vierailukohde myos paikallisten keskuudessa ja saimmekin paikat kaapelijunaan vasta reilun tunnin kuluttua. Vuorelle mennaan siis kaapelijunalla tai oikeastaan kahdella, koska puolessa valissa vaihdetaan toiseen samanlaiseen. Vuorelta oli hyvat nakymat saaren yli mantereelle asti, ja koska paiva oli aurinkoinen eika ollut pilvia. Kuvassa ei nay kovin hyvin silta, joka menee saarelta mantereelle. Silta on kuitenkin 13.5 km pitka ja Aasian pisin. Huipulla on muslimi- ja hindutemppeli, nakoalapaikkoja, katukeittioita seka hotelli. Koska nain korkealle oli tultu, niin oluet piti kayda hotellin nakoalaterassilla juomassa. Onneksi juomat eivat olelleet viela tulleet, koska vaaraan kurkkuun ne olisi kuitenkin menneet, koska...

Jarmon tarkkaavainen luontosilma havaitsi viinikoynnoskatoksessa vihrean kaarmeen ja tarkemmin katsellen niitahan oli useampia. Muutkin asiakkaat olivat huomanneet "kotielaimet" ja seurasivat naiden liikkeita silma tarkkana. Meinasi siina jaada oluen juonti sivuseikaksi. Hotelli oli laittanut asiaan kuuluvat varoituksetkin, kun huomasi katseen laskea alemmaksi koynnoskatoksesta. Kaarmeet olivat jotain kyykaarmeen sukulaisia, myrkyllisia siis.