Siem Reap

Phnom Penhista matkustettin paikallisella VIP-bussilla Siem Reapiin. 6 USD lippuun kuului matkan lisaksi pasteija, viineri, vesi ja kosteuspyyhe. Bussi oli kylla kaukana luksuksesta, mutta perille paastiin. Olimme varanneet 4 yota Skyway Guesthousesta, joka osoittautui aivan hyvaksi valinnaksi. Huoneen ilmastoinnilla ja aamupalalla sai talla kertaa 14 USD/yo.

Ensimmaisena paivana katselimme kaupunki kavellen. Keskusta on aika pieni ja kasittaa Psar Chaa markkina-alueen ja muutaman kadun ymparilla, joissa on suurin osa kaupungin kaupoista, kahviloista ja ravintoloista. Mutta turistit viettavat paivansa temppeleilla ja vain illalla jaa aikaa muuhun.

Angkorin temppeleita voidaan pitaa meidan Aasian matkan paakohteena. Olimme jo koti-Suomessa katsoneet useita dokumentteja alueesta ja se kiinnosti kovasti. Alueelle voi ostaa 1, 3 tai 7 paivan passin. Ostimme kolmen paivan passin, jonka hinta 40 USD/hlo on aika kova maan yleiseen hintatasoon nahden. Temppelialueet sijaitsevat 6-50 km sateella kaupungista. Alueelle voi menna polkupyoralla, sahkomopolla, taksilla, elefantilla tai tuk-tukilla. Aluetta voi myos katsella 200 m korkeudesta ilmapallosta tai lentaa alueen ylla helikoperilla. Me vuokrasimme tuk-tukin (9 USD/pv) kolmeksi paivaksi. Kuljettajamme Mr Mab oli mukava mies, joka tunsi alueen erittain hyvin ja osasi suositella kolmelle paivalle sopivat reitit ja tiesi hyvat lounaspaikat aluella.


1. Paiva

Ensimmaisena paivana kavimme ehka koko alueen tunnetuimmilla temppeleilla. Angkor Thomin aluelle tulimme etelaportin kautta, jota reunustaa kymmenet kaarmetta kannattelevat hahmot. Aluksi tutustuimme Bayoniin eli kasvotemppeliin, jonne oli eksynyt meidan lisaksi satoja korealaisia turisteja. Mielestamme Bayon on vaikuttavin temppeli naista kaikista. Taman jalkeen kavimme Baphuon temppelilla, jota ranskalaiset restauroivat talla hetkella. Restaurointi esti meita nakemasta 40 m pitkan makaavan Buddhan. Taalta siirryimme elefantti- ja Leper kuninkaan terasseille, joissa on upeita seinareliefeja. Varsinkin elefanttiterassin 350 m pitka julkisivu on vaikuttava.




Iltapaivan kaytimme kaikkein tunnetuimman Angkor Wat temppeliin tutustumiseen. Tamahan on suurin yksittainen temppelialue. Aluetta ymparoi vallihauta, joka on 1.5 km * 1.3 km. Paivan paatteeksi kiipesimme viela Phnom Bakhengille. Taalta Angkor Wat nakyi loistavasti. Paikka on suosittu auringonlaskun aikaan, mutta emme jaaneet sita odottelemaan.


2. Paiva

Toisena paivana teimme niin sanotun suuren kierroksen, jolle tulee matkaa 27 km. Paivan aikana kavimme seuraavilla temppeleilla; Preah Khan, Preah Neak Pean, Eastern Mebon, Banteay Srei ja Pre Rup. Preah Neak Pean on pieni temppeli vesialtaiden ymparoimana. Enaa altaissa ei ole vetta. Monilla temppeleilla vierailee myos lukuisa maara munkkeja, joita on eksynyt meidankin kuviin. Munkin oranssi kaapu tuo varia lahes harmaasavyisiin temppeleihin.



3. Paiva

Kolmantena paivana kavimme katsomassa pienen kierroksen temppelit; Victory Gate, Thommanon, Chau Say Tevoda, Ta Keo, Ta Prohm ja Banteay Kdei. Ta Keosta meinasi tulla minulle ongelma, koska portaat olivat erittain jyrkat ja askelmat kapeat seka korkeat. Nousin napparasti ensimmaiselle tasolle ilman ongelmia huomaamatta niiden jyrkkyytta. Seuraavat tasot jatin valiin Jarmon kiivetessa huipulle. Ongelma ilmeni vasta palatessa maantasolle. En meinannut uskaltaa tulla alas ollenkaan. Jarmon piti vahan patistella minua ja lopulta Jarmon ystavallisella avustuksella paasinkin alas.

Tasta selvittyani jatkoimme Ta Prohmille, joka tunnetaan yleisesti viidakkotemppelina ja myos Tomb Raider elokuvasta. Tasta temppelista ei ole poistettu jattipuita, jotka ovat kietoutuneet temppellien ymparille ja juuret ovat tunkeutuneet muurien ja rakennusten lapi. Pienena yksityiskohtana voisi mainita Apsara tanssijattaren, josta vain kasvot nakyvat juurien valista. Tama temppelialue teki meihin suuren vaikutuksen ja taalla vietimmekin eniten aikaa.



Iltapaivan vietimme 13 km Siem Reapin keskustasta itaan olevilla Roulos Group nimella tunnetuilla temppeleilla, joita on Preak Ko, Bakong ja Lolei. Turisteja naissa kauimmaisilla temppeleilla ei juuri ollut. Mutta myyjat olivat sitakin innokkaampia.

Nama kolme paivaa oli erittain antoisat ja alue vastasi odotuksiamme taydellisesti. Portaiden nousu ja vaeltelu temppeleissa tassa helteissa (35 astetta varjossa) kavi melkein tyosta. Illalla suihkun jalkeen paivan polyt ja hiet pestyamme jaksoimme juuri ja juuri kayda keskustassa syomassa.

Tanaan tulimme Siem Reapista tanne Phnom Penhiin, josta oli tarkoitus heti jatkaa seuraavalla bussilla Sihanuokvilleen. Mutta paivan viimeinen bussi oli jo lahtenyt eli joudumme yopymaan taalla ja jatkamme matkaa huomenna. Nyt lahdemme ottamaan simat ja tippaleivat lahibaariin, ja hyvat vaput teille kaikille sinne koti-Suomeen.

Phnom Penh

Lensimme Bangkokista Phnom Penhiin jo meille tutuksi tulleella halpalentoyhtio AirAsialla. Phnom Penhin lentokentta on 7 km keskustasta ja julkistaliikenetta ei ole eli otimme kalliin taksin (7 USD) Sunday guesthouseen, josta olimme varanneet majoituksen 4 yoksi. Huone guesthousessa maksaa vain 6 USD/yo, mutta lisaksi ilmastoinnista joutuu pulittamaan extraa 2.50 USD/hlo/yo. Ja ilmastointi nailla helteilla alkaa olla valttamaton. Majoitusta varatessamme emme olleet tutkineet kartta oikein tarkasti, koska guesthousesta on 3.5 km joenrantaan. Normaali oloissa tama ei olisi matka eika mikaan, mutta naissa helteissa...joudummekin kayttamaan usein mopon perassa olevaa "hevoskarrya", jota paikalliset kutsuu tuk-tukiksi.

Guesthousesamme naytetaan joka ilta halukkaille Killing Fields elokuva, josta saimme vahan esimakua seuraavan paivan retkelle. Puna Khmerithan teloittivat hirmuvallan aikana joidenkin arvioiden mukaan 30 % vaestosta.

Ensin kavimme Killing Fields of Choeung Ek joukkohaudoilla, joka on 15 km kaupungin ulkopuolella. Talla teloitusleirilla Pol Potin joukot teloittivat vuosina 1975-1978 n. 17 000 miesta, naista ja lasta. Alueella on 129 joukkohautaa, joista 43 on jatetty avaamatta. Avatuista haudoista on loytynyt 8 925 ihmisen jaannokset. Alueelle on rakennettu vuonna 1988 muistomerkki, jonka sisalla on yli 8 000 paakalloa.


Matka jatkui Tuol Sleng Museoon, joka tunnetaan paremmin nimella S-21 (Security Prison 21). Alunperin koulurakennuksena olleet 4 taloa, muutettiin Pol Potin joukkojen toimesta vankilaksi. Taalla kidutettiin vankeja erittain raaoin menetelmin. Talla hetkella paikka toimii museona, joissa on jaljella eristysselleja ja valokuvia vangeista, joita on kidutettu taalla.



Naiden hirmutekojen jalkeen piti saada muuta ajateltavaa, ja kavimmekin tutustumassa seuraavana paivana kansallismuesoon. Kansallismuseossa on kattava kokoelma khmerien valtakaudelta olevia pronssi- ja kivipatsaita. Osa patsaista on tuotu Angkorin alueelta.


Kansallismuseon jalkeen soimme lounasta Friends ravintolassa, joka kouluttaa katulapsista kokkeja ja tarjoilijoita. Taman jalkeen heilla on mahdollisuus paasta toihin joihinkin kaupungin lukuisista ravintoloista ja kahviloista. Jarjesto muutenkin auttaa katulapsia ja heidan perheitaan. Ravintolan vieressa on koulutuskeskus ja tyopaja, jossa he tekevat kasitoita myyntiin kauppaansa. Tama hyvantekevaisyystyo on hyvin tervetullutta, koska muista Aasian maista poiketen taalla on paljon kerjalaisia ja katulapsia, jotka pyytavat koko ajan dollaria.

Eilen yritimme ensimmaisen kerran kuninkaalliseen palatsiin ja hopea pagodaan, mutta vaatteemme eivat olleet sopivat alueelle. Tanaan pukeutuneina lahdimme uudelleen paikalle, mutta edelleenkaan minun iso huivini ei ollut tarpeeksi peittava, vaan piti vuokrata t-paita, joka oli sitten sopiva. RAHASTUSTA!!!

Kuninkaallinen palatsi on hyvin samanlainen kuin Bangkokissa. Hopea pagodan lattia on tehty yli 5 000 hopea tiilesta, joka painaa 1 kg/kpl. Pagodan sisalla on Emerald buddha, joka on tehty Baccarat kristallista. Pagodassa on myos ihmisen kokoinen buddhapatsas, joka on tehty kullasta ja timanteista. Patsas painaa 90 kg ja siina on 9 584 timanttia, joista suurimmat on 25 karaattisia.


Paikallinen valuutta on riel (4 000 riel = 1 USD), mutta silla ei tee juuri mitaan. Kaikki hinnat ovat USD:ssa ja pankkiautomaattikin antaa vain dollareita. Vaihtorahat saa rieleina, jos niita on alle dollarin. Rielia voi kayttaa vain veden ostoon.

Huomenna jatkamme matkaa bussilla Siem Reapiin. Alunperin oli tarkoitus matkustaa Tonle Sapia pitkin veneella, mutta nyt kuivankauden lopussa vesi on niin matalalla, ettei se ole mahdollista. Ja ihan pienien veneiden kanssa ei aleta saikkaamaan.

Kanchanaburi

Laosta matkasimme yon Bangkokiin, ja yllattaen bussi oli Bangkokiin tullessa 2 h 30 min myohassa. Tama johtui kai siita, etta thaimaalaiset palasivat sankoin joukoin maalta Songkranin juhlinnasta kaupunkeihin. Vaikutti paikallisilta Heinola-Lahti ruuhkilta...

Bangkokissa asustelimme kaksi yota Mandarin Hotellissa Silomin lahettyvilla. Yo buffet aamiaisella maksoi netista varattuna 900 bath/yo, kun hotellista ostettuna se olisi maksanut 1900 baht/yo. Hotellilla on maininnan arvoinen sijainti 3 min paassa Sam Yam metropysakilta. Parin paivan aikana hankimme hyginiatarvikkeita, loput malarialaakkeet, vaihdoimme kirjoja ja kavimme BA:n toimistossa, missa matkalippuasialle ei voitu tehda mitaan. Eli luotetaan siihen, etta 1 h 15 min vaihtoaika riitta Lontoossa ja matkatavaratkin ehtivat mukaan.

Keskiviikko aamuna otimme bussin tanne Kanchanaburiin. Paikka oli meille jo entuudestaan tuttu, koska olimme olleet taalla vuonna 2002 Aurinkomatkojen Kwai-joen retkella. Nyt oli tarjoitus katsella sellaisia paikkoja, joissa ei oltu viela kayty. Majapaikaksemme loysimme Sam's Housen, josta bambumokin ilmastoinnilla ja lampimalla suihkulla sai 450 bath/yo.

Iltapaivalla kavimme Tiikeritemppelilla, jossa on kuvattu yksi Amazing Racen jaksokin. Luostarissa on orvoksi jaaneita tiikereita, joista munkit pitavat huolta. Luostarin toimintaan saadaan kaivattua lisarahoitusta (300 bath/hlo) siita, etta turistit paasevat katsomaan tiikereita, niiden ulkoillessa iltapaivalla laheissa kanjonissa. Muutamat tiikereista oli kiinni ketjulla, mutta suurinosa oli vapaana aitaamattomalla alueella. Alueelle paasee yksitellen henkilokunnan kanssa tiikereita silittamaan ja henkilokunta ottaa kuvia. Lopuksi tiikerit talutettiin yksitellen hakkeihinsa. Halukkaat saivat talutella naita isoja kissoja. Alueella oli vapaana myos muita metsan villielaimia.



Eilen teimme kokopaiva retken Erawanin vesiputouksille ja tunnetulle kuolemanrautatien Hellfire Passille. Erawanin vesiputoukset on Thaimaan suosituin ja suurin vesiputous alue. Putous on 7 tasoinen ja me kavimme tasoilla 1-5, koska aika eika kunto riittanyt nousemaan 2 km jyrkkaa viidakkopolkua tasolle 6-7. 5 tasollekin riitti ihan kiipeamista. Alue on erittain suosittu paikallisten keskuudessa rentoutumispaikkana. He tulevat tanne ruokineen ja juomineen koko paivaksi, kuten myos kuvassa olevat munkit.


Lounaan jalkeen jatkoimme matkaa austraalialaisten perustamaan Hellfire Pass museoon, jossa oli kattava nayttely rautatien rakentamisen vaiheista seka historiasta. Nayttelyn jalkeen kavimme kavelemassa Hellfire Pass -solassa ja alkuperaisella rautatiella. Kavelylla meidat yllatti tahan vuoden aikaan tyypillinen ukkoskuuro, joka kuitenkaan ei kestanyt kuin 30 min. Onneksi meilla oli mukana Aqua Pack, etteivat kamerat kastuneet.

Taman jalkeen jatkoimme matkaa Tham Kra Sae asemalle, josta odotellessamme junaa kavimme laheisessa temppeliluolassa. Vanhalla junalla matkasimme Kwai -joen reunustamaan rataa kohti tunnettu Kwai joen siltaa.



Kohta jatkamme matkaa bussilla takaisin Bangkokiin, josta lennamme huomenaamuna Phnom Penhiin Kambotzaan.

Songkran, Laosin buddhalainen uusi vuosi

Matkan aikana on ehtinyt olla jo meidan uusi vuosi, kiinalainen uusi vuosi ja nyt taalla Laosissa on buddhalainen uusi vuosi Songkran. Mali Namphu Guesthousemme jarjesti eilen juhlat henkilokunnalleen seka asiakkaille. Ohjelmassa oli munkin siunaamaa pyhaa vetta, ruokaa, juomaa, musiikkia ja vesisotaa!



Juhlat aloitettiin sisatiloissa, koska vetta tuli kaatamalla, mutta sen loputtua siirryttiin puutarhaan juhlimaan. Henkilokunta oli tehnyt erittain hyvat ruoat ja juomaa (olutta, punaviinia ja whiskya) oli riittavasti. Meidan paalle pirskoteltiin pyhaa vetta, joka huuhtoi pois menneen vuoden synnit ja hyvaa onnea tuottamaan annettiin rannenauhat. Ja sitten alkoihin talkin heittely ja suuri VESISOTA!! Jarmo erikoistui talkin heittelyyn paikallisten iloksi. Kuvat kertokoon tunnelmasta.




Meilla oli tarkoitus jatkaa taalta viela etela-Laosiin katsomaan makeanveden delfiineja, mutta emme saaneet jarjestettya majoitusta lauttahotellilta eli lahdemme tanaan yobussilla Bangkokiin. Delfiineja on mahdollisuus viela nahda Kambodzan puolella. Bangokissa hoidellaan lentolippua asioita seka hankitaan viisumit. Ja mahdollisesti kaymme myos Kanchanaburissa ennen kuin lauantaina lennamme Kambodzaan.

Phonsavan ja ruukkujentasanko

Bussimatka Luang Prabangista Phonsavaniin oli sitten vahan erillainen kuin aikaisemmat matkat Laosissa. Paikalliset osaavat tehda paikallisbussimatkastakin elamysretken. Matka on 219 km, mutta siihen saa kulumaan 10 tuntia tai enemman. Ensinnakin bussissa oli paikkoja 45 hlolle (3 + 2 rivilla), mutta hyvinhan sinne mahtui 60 henkiloa seka katolle ja kaytavalle mieleton maara matkatavaroita. Onneksi talla kertaa ei ollut mukana elaimia.

Matkatavarat eivat kaytavalla muuten haitanneet, paitsi noin puolessa valissa matkaa, kun pelastauduimme ulos savua taynna olevasta bussista. Hataisimmat paikalliset hyppasivat ulos avoimista ikkunoista ja me rynnimme tavaroiden yli ulos. Bussin toinen akuista oli syttynyt tuleen ja sytytti myos akkujen vieressa olevat muut romut. Onneksi rinkkamme oliva katolla eika ruumassa. Sammutustoiden jalkeen matka jatkui, kun bussi tyonnettiin kayntiin. Onneksi bussi oli niin vanhaa mallia, etta moottori ei tarvinnut kaydakseen sahkoa.


Varsinainen syy Phonsavaniin tuloomme oli historiallinen ruukkujentasanko. Muuten Phonsavanissa ei ole mitaan nahtavaa. Otimme Hotelli Malysta, missa asuimme retken kolmelle Plain of Jars -alueelle, venalaistankille seka paikalliskylaan. Ruukkujentasankoja on pommitettu myos Vietnamin sodan aikana eli merkityilta poluilta ei ollut syyta harhautua. MAG joukot ovat raivanneet merkityilta poluilta ja alueilta miinat ja muut rajahteet.

Esimerkiksi Plain of Jars site 1:lla puhdistettu alue on 24 375 m2. Ja talta alueelta on loydetty 127 kpl rajahtamattomia miinoja tai rypalepommeja, ja 31 814 kpl muuta sotaromua.


Ruukut ovat n. 2 500 vuotta vanhoja, koska niiden ikaa ei ole varmasti pystytty todentamaan. Niiden kayttotarkoituksesta on useita teorioita. Laolaisten mielesta ruukkuja on kaytetty viinin valmistukseen tai riisin sailytykseen. Mutta ranskalaisen tutkijan Madeleine Colanin tutkimusten perusteella on todennakoista olettaa niiden olleen hautauurinia. Vainajat on poltettu laheisessa luolassa, ja tuhka on tuotu ruukkuihin. Ruukkuja on alueella n. 2 000 kpl ja painavimmat ovat jopa 6 000 kg. Ruukkuihin liittyi myos kivikannet, joita oli viela muutama jaljella.



Talla hetkella olemme Vientianessa, mista meidan pitaisi jatkaa yobussilla etela-Laosiin Si Phan Doniin katsomaan makeaveden delfiineja. Ongelmana on vain paikallinen uusi vuosi (13.-16.2006)... Matkatoimisto mista hotelli piti varata on kiinni, eika tiedeta milloin se aukeaa. Katsotaan nyt saadaanko majoitus jarjestettya ja bussilippu ostettua. Mali Namphu guesthousessa alkaa klo 13 henkilokunnan ja asiakkaiden yhteinen uuden vuoden juhla, johon aiomme osallistua.

Luang Prabang

Kolmas paiva taalla Luang Prabangissa, joka on vahan toisenlainen paikka kuin Vang Vieng. Vang Viengissa ei ollut sitten juuri muuta tekemista kuin tubing, jos ei lahtenyt retkelle tai trekkingille lahiymparistoon. Kylahan on erittain kauniilla paikalla kalkkikivivuorien juurella, mutta elaa taysin backpackereista ja kaikki on sen mukaista.

Ensimmaista kertaa tormasimme taman matkan aikana ruokalistalla "happy"ruokiin ja -juomiin. Eli pizzoja, shakeja ja teeta terastetaan "ruoholla". Talla ialla ei oikein jaksanut kiinnostaa vaan tyydyimme ilman happya nauttimaan ruokamme ja palanpainikkeeksi otimme Beer Laoa. Nuoriso, joka oli nauttinut terastetyt herkut, lojuivat paivat lavitsaravintoloissa katsellen 24 h nauhoitettuja Frendeja telkkarista. Varmaan saivat elamyksia...


Kylan kadut ja viemarointi oli taydellisessa remontissa eli paatimme jatkaa matkaa. Bussimatka VV:sta LP:hen kesti 7 tuntia ja matkan viihtyvyytta ei lisannyt puolestavalista tulleet vuoristolaiset, jotka oksensivat koko matkan. Ilmeisesti matkapahoinvointia autolla matkustamiseen tottumattomille mutkaisilla ja vuoristoisilla teilla.

Luang Prabang on myos naita Unescon maailmanperintokohteita. Luang Prabang on tunnettu siita, etta kaupungissa on ainakin 38 buddhalaista temppelia. Eli munkit katukuvassa on arkipaivaa. Olemme kayneet kuninkaallisessa palatsimuseossa seka kierreelleet kaupunkia kavellen.

Eilen teimme retken upeille vesiputouksille. Putousalue on yleista virkistysaluetta, jossa voi kayda picnikilla tai rentoutua uimalla ja aurinkoaottaen. Upea paikka nain kuivalla kaudella, mutta varmaan todella mahtava paikka sitten, kun vetta on todella paljon. Matka vesiputoukselle tehtiin minibussilla, josta paluumatkalla loppui tiestysti bensa. Onneksi melkein jokaisessa kylassa on mummo myymassa tienlaidassa "mopobensaa", ja paastiin lopulta poiskin.


Tanaan kavimme Pak Ou luolatemppeleilla jokiveneella Mekongia pitkin. Matka kesti temppeleille 2 tuntia vastavirtaan ja 1 tunnin takaisin. Temppelien lisaksi kavimme kahdessa paikallisessa kylassa. Toisessa kylassa tehtiin kasin mulberrypuun lehdista paperia ja toisessa paikallista "whiskya" Lao Laoa.

Matkalla meita ohitteli Speed boatit, jotka olivat menossa Thaimaan rajalle. Matka tallaisella pikaveneella kestaa vain 7 tuntia (hitaat jokiveneet 3 paivaa), mutta meno on hurjaa. Pieneen veneeseen oli ahdettu 6-8 henkiloa tavaroineen. Meteli veneessa on niin kova, etta korvatulpat seka kypara on valttamaton, ja pelastusliiviakaan en jattaisi pois...


Huomenna taalla alkaa 3 paivaa kestava Songran eli Laolainen uusi vuosi. Samaa juhlaa vietetaan myos Thaimaassa. Songranhan on kansallinen vesisota eli kadulla ihmiset odottavat pahaa aavistamattomia ohikulkijoita vesisangoin ja -pyssyin varustautuneena. Tanaan juhlasta on jo saanut hyvin esimakua vai onko warm upit?


Majoitustarjonta on taalla aika hyva ja ensimmaisen yon olimme aivan keskustassa Le Tam Tam Garden Guesthousessa (15 USD/yo) karaoke-baarin ylapuolella. Seuraaviksi oiksi muutimme Jaliya Guesthouseen halvemman (12 USD/yo) ja paremman huoneen perassa 10 min kavelymatkan paahan keskustasta. Huomenna jatkamme matkaa paikallisbussilla Phonshavanniin (10 h).

Tubing, Vang Vieng

Tama paiva on mennyt ajelehtimisen merkeissa eli tubingissa. Tubing on taman paikan suosituin harrastus. 4 USD:lla sinut kuljetetaan tuk-tukilla kuorma-auton sisarenkaan kanssa 3 km paahan ylajuoksulle, josta vapaakellunta voi alkaa!!

Kelluimme alas Nam Song-jokea upeiden kalkkikivivuorten lomassa n. 5 tuntia, johon sisaltyi kaksi tankkaustaukoa bambuterassilla. Joen varrella on kymmenkunta bambuterassia, josta saa virvokkeita ja ruokaa. Terasseille rakennetuille puulavoille voi jaada vaikka koko paivaksi ottamaan aurinkoa, juomaan Beer Laoa tai heilauttamaan itsensa muutaman metrin korkeudesta suoraan jokeen. Me kuitenkin jatkoimme matkaa virvoikkeiden jalkeen eteenpain, koska tahan aikaan vuodesta (joka on vuoden kuumin kuukausi toukokuun kanssa) joessa ei ole hirvittavasti vetta ja virtauskaan ei ole kovin voimakas, lukuunottamatta "koski"paikkoja. Matkan varrella meita tuli tervehtiman dollarin toivossa paikalliset lapset.

Innostuneena tubingista emme huomanneet tarpeeksi ajoissa maihinnousupaikka, vaan ajelehdimme ohi. Taman seurauksena jouduimme turvautumaan eraan hotellin erittain hataraan laituriin, jolta paasimme takaisin maihin. Tasta johtuen jouduimme kantamaan "donitseja" kylan halki palautuspaikalle.

MUKAVAA JA RENTOUTTAVAA!!

Vientiane, Laos

Mekongin rannalla oleva Vientiane on Laosin paakaupunki, jossa on vain 150 000 asukasta, mika tuntui todella rauhalliselta Hanoin miljoonakaupungin jalkeen. Laosihan on kaakkois-Aasian vahiten asutettu maa ja asukkaita koko maassakaan ei ole kuin n. 6 miljoonaa.

Elama Vientianessa on varsin rauhallista, vaikka on kysymyksessa rajakaupungista. Rantakadulla seistessa nakyy suoraan Thaimaan puolelle ja maita erottaakin vain Mekong-joki. Joessa on matala hiekkasarkka Don Chan, joka on paikallisten suuressa suosiossa iltaisin. He pelaavat siella lento- ja jalkapalloa, kavelevat ja ihailevat auringonlaskua ja viettavat aikaa nuotioiden aarella.

Moni lansimaalainen valttamatta ei tieda (ei mekaan tiedetty aiemmin), etta Laos oli vuosina 1964-1973 maailman pommitetuin alue asukasta kohden sodankaynnin historiassa. Alueelle on pudotettu 1.9 miljoonaa tonnia rajahteita, joka tekee keskimaarin yksi lentokoneellinen pommeja, joka kahdeksas minuuttia, 24 tuntia paivassa, yhdeksan vuoden ajan. Tama maksoi amerikkalaisille veronmaksajille 2 milj. USD/paiva.


Ranskalaisten vaikutukset nakyivat myos Vientianessa, kuten koko entisen Ranskan Indokiinan alueella. Parasta tasta on kuitenkin leipomot, ranskalainen keittio seka rakennustaide. Laosilainen keittio ei kylla kalpene ranskalaisen rinnalla ja Beer Lao on erittain hyvaa.

Vientianeenkin on rakennettu paikallinen riemukaari Patuxai. Patuxai on rakennettu 60-luvulla amerikkailaisten lahjoittamasta betonista, joka oli tarkoitus kayttaa uuden lentokentan rakentamiseen. Kavimme Patuxain katolla katselemassa maisemia ja ottamassa muutaman kuvan.



Kavimme myos katsomassa That Damia, joka on Vientianen yksi vanhimmista budhalaisista muistomerkeista. Matkalla kavimme Talat Sao markkinoilla, mutta onneksi mukaan ei tarttunut mitaan.


Eilen oli tarkoitus katsella muutama temppeli ja kayda Wat Sok Pa Luang temppelilla hieronnassa ja yrttisaunassa, mutta suunnitelmat muuttuivat heti aamusta. Jarmo tunsi itsensa aamulla huonovointiseksi ja jalat olivat voimattomat. Epailimme nestehukkaa tai lampohalvausta, ja kavimmekin katsomassa oireita netista. Ehka se oli kuitenkin vain nestetasapaino- ja suolaongelma, joka johtuu kuumuudesta. Onneksi oireet menivat ohi "nestetankkauksella" ja levolla, eika tarvinnut lahtea laakariin, koska terveydenhuolto ei ole taalla Laosissa mitaan lansimaista tasoa. Ja hierontaan ja saunaan paasemme viela paluumatkallakin.

Talla kertaa asuimme Mali Namphu Guesthousessa, joka on aivan Nam Phun aukion reunalla keskella Vientianea. Guesthousen alkoasu ei kadullepain nayttanyt mitenkaan erikoiselta, mutta kaunis sisapiha yllatti positiivisesti. Kahden hengen huoneen aamiaisella sai 15 USD/yo. Aamiaiseksi tarjottiin Subway tyylisia taytettyja patonkeja,teeta ja hedelmia. Hyva valinta, jos on tannepain tulossa.

Tanaan jatkoimme matkaa bussilla 4 tuntia Vang Viengiin, joka vaikuttaa ensinakemalta hyvin samankokoiselta kuin Pai pohjois-Thaimaassa, eli pienelta! Taalla on kuiten muutama nakemisen arvoinen luolasto seka tietenkin "tubing" mahdollisuus, jota tullaan varmaan kokeilemaan.

Halong Bay

Kahden paivan retki satumaiselle Halong Bay -lahdelle oli loistava ja hintansa vaarti. Saa ei ollut aivan niin loistava ja aurinkoinen, kun olisi voinut olla, mutta ei se haitannut. Unescon maailmanperintokohde Halong Bay on tuhansien saarten ja luolien saaristo. Upea kiinalaistyylinen puulaiva vei meidat tutustumaan kalkkikivisten kalliosaarten keskelle ja saarten katkemiin jannittaviin luolastoihin. Laivalla nautittiin paikallisista merenherkuista saaristossa risteillen ja uusien ystavien kanssa keskustellen. Yo vietettiin viehattavassa laivassa Cat Ba -saaren poukamassa.


Melontaa kajakilla sitten kokeiltiin ensimmaisen kerran elamassa ja sujuihan se...varsinkin, kun meloi rauhallisesti kajakkia heiluttamatta. Melonta olisi ollut helpompaa Jarmon mielesta, jos meilla olisi ollut parempi kajakki ja melat!!! Ehka tata lajia kokeillaan joskus uudestaan.


Palattuamme takaisin Hanoihin jai aikaa hyvin kayda syomassa ja valmistautua 21 tunnin koitokseen bussilla Hanoista Laosin Vientianeen. Matka alkoi vauhdikkaasti 30 min matkakalla bussiasemalle, joka taitettiin mopotaksilla. Mopon kyydissa liikenne naytti paljon rauhallisemmalta, kuin kadun vieressa katsellessa. Yon matkustamisen jalkeen olimme aamulla klo 7 Vietnamin puoleisella rajalla, josta selvittiin aika nopeasti, kun maksoimme tullimiehille "ylimaaraisen" 15000 VND tullimaksua. Taman jalkeen kavelimme Laosin tulliin, josta kynttilan valossa taytetyn maahantulolomakkeen jalkeen paasimme jatkamaan matkaa. Laosin tullissa ei ollut mitaan ylimaaraisia tullimaksuja. Loppumatka Vientianeen sujui mukavasti maisemia katsellessa. Seuraavat 4-5 paivaa vietamme taalla Vientianessa.